30 vuotta sitten, 6.3.1993, vietettiin Luontoemon avajaisia. Äiti oli 48-vuotias, samanikäinen kuin minä nyt. Hän ehti lähes 29 vuoden ajan huolehtia sysmäläisten terveydestä ja hyvinvoinnista.
Ritva varttui Asikkalassa, Kalkkisissa, ja muutti Sysmään, Lahdenpohjaan, nuorena alle kaksikymppisenä, sai lapset nuorena ja teki yhden elämäntyön karjatilalla. Siinä ohessa hän oli aktiivinen hahmo yhteisössä, hoiti useita eri luottamustehtäviä ja erityisesti perhettään suurella lempeydellä ja rakkaudella.
Työhön liittyvän unelmansa hän toteutti vuonna 1993 perustaessaan Luontoemon, luontaistuotealan ja Frantsilassa käytyjen opintojen jälkeen. Hän ehti tehdä toisen yhtä pitkän uran luontaistuotekauppiaana, alansa ja luonnollisen terveyden edelläkävijä. Moni hyvinvointiin liittyvä aihe, joita hän toi esille jo 30 vuotta sitten, on alkanut viime vuosina nousta yleisempään tietouteen ja hyväksyntään.
Tänään 28 vuotta avajaisista, lauantaipäivä… niin jännittävä ja kiireinen. Koko perhe mukana tekemässä kaikkea. Vanhan Kertun tiloissa Tarjan kirjojen takana, meidän miehet (Tauno ja Jukka) rakenteli keittiön, myymälän ja hyllyt. Niitä sitten täyttelin. Hankintatukusta Olli katseli alkuvaraston ja ei kun myymään. Suuri kiitos kaikille asiakkaille nykyisille, mukana kulkeneille ja ”pilven päälle”.
Luontoemon Facebook-muisto 6.3.2021
Ritva eli täysipainoisen ja rikkaan elämän, vaikka hän koki useita raskaita tapahtumia ja vastoinkäymisiä. Hänen elämänfilosofiansa ja -asenteensa, ystävät ja perhe pitivät hänet kiinni elämässä ja auttoivat jaksamaan. Häntä pidettiin iloisena ja huumorintajuisena, viisaana, lämpimänä ja hyvänä ihmisenä.
Äitin oppeja olivat anteeksiantamisen tärkeys ja ehdoton tasapuolisuus ja tasa-arvoisuus. Omalla olemuksellaan hän toi esiin pyyteettömyyttä ja kiltteyttä. Luontoemon kahvipöydässä moni sai purkaa mieltään ja vaihtaa ajatuksia. Ritvan lempilausahduksiin kuuluivat muun muassa “se mikä ei tapa, vahvistaa” ja “asioilla on tapana järjestyä”.
“Sanomatta kiitos vuosien ystävyydestä ja lempeistä sanoista, kärsivällisyydestä ja ihan vain siitä, että olit aina oma iloinen itsesi. Aina paikallasi.
Niin monesti mietin miten jaksoit olla korvana minulle ja muille kaltaisilleni, jotka tulla tupsahti ovestasi sisään ja pui pähkinöitään pöytäsi ääressä. Ihmetteli elon hulluutta ja nauroi maailmalle, joka oli milloin minnekin päin kallellaan.”
https://tulvivaanmieleen.blogspot.com/2022/01/puisen-poydan-ymparilla.html?spref=fb&m=1
“Olen iloinen, että sain tuntea äitisi – aidon ihanan sydämellisen ainutlaatuisen ihmisen.”
“Ritva on luonut hienon elämäntyön ja antanut niin monille iloa, valoa ja toivoa, että hän tulee elämään aina monien mielessä. Ritva oli harvinainen luonnonvoima, monipuolinen luonnontuntija tuomatta koskaan osaamistaan tai itseään esiin, vaatimaton, vankka, muut itsensä edelle laittava luontoemo. Hän oli aina valmis kuuntelemaan muiden huolia, peittäen omat huolensa muiden auttamiseen.”
Itä-Häme 17.5.2021. Ritva ehti saada tunnustusta elämäntyöstään paikallisten lehtijuttujen myötä.
Kiitos rakas äiti, kaikesta. Olen kiitollinen, että sain elää rinnallasi. Jaoimme hyvin samanlaiset arvot ja elämänfilosofian. Opin sinulta paljon. Olen kiitollinen, että saan jatkaa elämäntyötäsi, joka kantaa antamaasi nimeä.
Luontoemo on myös esimerkki unelmien toteuttamisesta, oman polun seuraamista ja yhteisen hyvän tekemisestä sitä kautta.
Lähdit liian pian ja yllättäen, niin kuin hyvin erityiset ihmiset joskus tekevät. Sinulla oli varmasti jo toinen tärkeä tehtävä odottamassa.
Kiitos myös vielä teille kaikille, jotka olitte läsnä Ritvan elämässä.
Ritva lempielementissään, metsässä, kädessä mustikoita. Hän rakasti kallioita ja keräili enkelifiguureja. Kuva: Silvi Kaarakainen
