Suomalaiset luonnonyrtit

Pihoilla, niityillä ja metsissä kasvaa hyvää ja terveellistä ruokaa ihan ilmaiseksi. Puhdas ympäristömme ja jokamiehenoikeudet antavat meille vapauden kerätä luonnonkasveja ravinnoksi. Takapihan rikkaruohot kannattaa todellakin ottaa hyötykäyttöön, koska luonnonkasveissa on usein paremmat ravintoarvot kuin viljellyissä kasveissa.

Suomalaiset villiyrtit eli syötävät luonnonkasvit

Suomessa on yli 2000 ruohovartista putkilokasvia, joista ravinnoksi kelpaavia on noin 300, sisältäen myös koristekasveja. Viitisenkymmentä näistä on yleisiä luonnonvaraisilla kasvupaikoilla.

Yli 40 luonnonvaraista kasvilajia on Ruokaviraston mukaan ns. ‘ei uuselintarvikkeita’ (aiemmin kauppayrttejä), eli niitä voi turvallisesti kerätä ja myydä.

 Yleisimpiä syötäviä luonnonkasveja ovat mm. nokkonen, kuusenkerkät, ja koivun, maitohorsman sekä voikukan lehdet.

Rakkaalla lapsella on myös monta nimeä, esimerkiksi luonnonyrtti, villiyrtti, villivihannes – eli siis luonnonvarainen kasvi, jota voi käyttää ravinnoksi, rohdoksena tai myös kosmeettisessa tuotteessa.

Jatkan erityisesti tämän sivun täydentämistä, mutta tässä jo jotain perusjuttuja aiheesta!

Villiyrtit terveyden edistäjinä

Luonnonyrtit ovat monikäyttöisiä, ja niiden terveyttä edistävät vaikutukset ovat monipuolisia.

Ravintoaineita syötävistä luonnonkasveista löytyy yllin kyllin: vitamiineja, kivennäisaineita, proteiinia, kuitua vähäisen energia- ja hiilihydraattimäärän lisäksi ja runsaasti muita bioaktiivisia aineita: polyfenoleja, flavonoideja, haihtuvia öljyjä, antioksidantteja, kasvisteroleita ja kasviestrogeenia. 

Mikä parhainta, kasveja kerätessä luonnosta, maisemista ja metsästä voi nauttia kaikkien aistien kautta ja saada terveydellistä hyötyä muutenkin kuin sisäisesti vaikuttavista ravintoaineista. Luonnon monipuoliset terveysvaikutukset on todistettu tieteen keinoin.

Villiyrttien käyttö

Syötäviä luonnonkasveja voi käyttää ravinnoksi esimerkiksi vihannesten tavoin ruoanlaitossa, juomissa ja mausteina. 

Juomissa, esimerkiksi yrttiteessä perinteisesti käytettyjä ovat vadelman ja mustaherukan lehdet, villivihanneksina esimerkiksi nokkonen, vuohenputki ja maitohorsman verso, ja mausteena muun muassa kerkät, mesiangervon kukka ja siankärsämö.

Kasveja käytetään myös laajalti rohdoksina ja luonnonkosmetiikassa. Niitä voi käyttää koristeina, yrttihauteissa, kylvyissä, uutteissa… 

Yleisin säilytysmuoto on kuivaus, ja kuivattuja yrttejä myydään usein ”yrttitee”-nimikkeellä. Käsin poimitut ja rakkaudella kuivatut kasvit ovat toki sen arvoisia, että niistä haluaa ottaa kaiken hyödyn elimistölle sisäisesti ja makunystyröiden kautta. Kuivatut yrtit ovat kuitenkin juomaksi hauduttamisen lisäksi monikäyttöisiä. 

Yrttejä voi myös kierrättää ja käyttää uudelleen, vaikuttavien aineiden vähenemisen riskilläkin: yrttiteehen käytetyistä yrteistä voi vielä irrota esimerkiksi jalkakylpyaineet. Tai jos et juokaan koko pannullista yrttiteetä, käytä se ihmeessä kylpyveteen, kasvovetenä tai hiushuuhteena.

Yrttitee eli -hauduke

  1. Perusohje: 1 tl kuivattuja yrttejä per kuppi vettä.

Jos keität pannullisen kerralla, suhde on 2 rkl kuivattuja yrttejä / 1 l vettä. Tuoreita yrttejä käytetään kaksinkertainen määrä.

  1. Laita teeainekset kuppiin tai kannuun, ja kaada päälle kiehuva vesi. Anna hautua 5-15 minuuttia.

Yrttiteetä voi nauttia pari, kolme kuppia päivässä. Jos yhtä yrttiä käyttää kuuriluontoisesti pari viikkoa, sen jälkeen on hyvä vaihtaa toiseen tai pitää tauko.

Villiyrttien keräämisestä

Kerää ja käytä vain kasveja, jotka tunnet täysin varmasti. Älä koskaan kokeile ravinnoksi tuntemattomia kasveja. Opettele tuntemaan kasveja yksi kerrallaan ja niiden eri kasvuvaiheissa.

Kerää kasvit puhtailta alueilta vähintään 50 metrin päässä vilkasliikenteisestä ja vähintään pölyetäisyydeltä pikkuteistä.

Älä kerää asuinalueilta, kaupunkien ja taajamien keskustoista, saastuttavien tehtaiden läheisyydestä, typpipitoisilta paikoilta kompostien tai navetan taustoilta tai torjunta-ainein tai keinolannoittein käsitellyiltä alueilta.

Pyydä aina maanomistajan lupa, kun keräät puuvartisia kasveja, puiden lehtiä ja neulasia, ja kun keräät myyntiä varten.

Lehdet kerätään yleensä nuorina tai täysin kehittyneinä ennen kukintaa. Villivihanneksina käytettävät kasvit ovat parhaimmillaan nuorina ja pieninä. Juuria kerätään keväällä ja syksyllä kun ravintoaineet ovat varastossa juurissa.

Muutamien kasvien käyttötarkoituksia

fas|fa-leaf|

Kamomilla (Matricaria recutita)

Kamomillan kukkia käytetään esimerkiksi vatsavaivoihin sekä tulehdusten ja haavojen parantamiseen.

Kukat sisältävät eteeristä öljyä, flavonoideja, kumariineja, koliinia lima-ainetta, kamornillaesteriä, karvasaineita, fytosteriiniä, klorogeenihappoa ja nikotiinihappoa.

fas|fa-leaf|

Keto-orvokki (Viola tricolor)

Koko keto-orvokkia käytetään kuumeen alentamiseen, hengitysteiden tulehduksiin, ihottumiin sekä reumaattiseen kuumeeseen. Keto-orvokki myös lisää hieneritystä.

Sisältää saponiineja, flavonoideja, salisyylihappojohdannaisia, limaa ja parkkiaineita.

fas|fa-leaf|

Maitohorsma (Epilobium angustifdium)

Maitohorsmasta käytetään kukkia, lehtiä ja juurta, joista voidaan esimerkiksi keittää teetä ja käyttää sitä kurlausvetenä suun ja nielun tulehduksiin. Maitohorsma tyrehdyttää verenvuotoja, desinfioi haavoja ja supistaa limakalvoja.

Maitohorsma sisältää parkkiaineita, limaa ja haihtuvaa öljyä.

fas|fa-leaf|

Mesiangervo (Filipendula ulmaria)

Meriangervosta käytetään kukkia ja versojen latvoja. Mesiangervoa käytetään kuumeen alentamiseen, vilustumisiin ja reumaattisiin vaivoihin. Se myös lisää hien- ja virtsaneritystä sekä auttaa päänsärkyyn.

Mesiangervo sisältää spireosidia, salisiinia ja gaulteriinia.

fas|fa-leaf|

Nokkonen (Urtica dioica)

Nokkosesta käytetään lehtiä, siemeniä ja juurta. Nokkonen sisältää runsaasti ravintoaineita ja on siksi mainio ruokakasvi. Nokkonen muunmuassa estää allergisia reaktioita, irrottaa limaa, auttaa ihottumiin ja lievittää kipua.

Sisältää vitamiineja, hivenaineita, parkkiaineita, lesitiiniä ja proteiinia.

fas|fa-leaf|

Piharatamo (Plantago major)

Piharatamon lehdistä voidaan tehdä esimerkiksi yskänlääkettä, kasvovettä ja yrttihauteita hyönteisten puremiin. Myös ratamon siemeniä voidaan käyttää rohdoissa. Ratamo rauhoittaa yskää, estää tulehduksia, desinfioi ihoa ja auttaa kutinaan. Homeopaattisissa lääkkeissä ratamosta tehtyä valmistetta käytetään hammas-, korva- ja päänsärkyyn sekä ihotauteihin.

Piharatamo sisältää parkkiaineita, arabogalaktaanityyppistä limaa ja aukubiiniglykosidia.

fas|fa-leaf|

Poimulehti (Alchemilla vulgaris)

Poimulehdestä käytetään pääsääntöisesti vain lehdet. Poimulehteä käytetään sekä ulkoisesti, että sisäisesti. Sisäisesti sitä voidaan käyttää ripuliin, ulkoisesti haavoihin. Se myös supistaa limakalvoja ja estää tulehduksia.

Poimulehti sisältää tanniini- ja katekiinityyppisiä parkkiaineita, karvasaineita ja hieman salisyylihappoa.

fas|fa-leaf|

Puna-apila (Trifolium pratense)

Puna-apilan kukkia käytetään haavojen hoitoon, sillä ne uudistavat ja desinfioivat ihoa. Sisäisesti puna-apilaa voidaan käyttää teenä esimerkiksi yskään, maksavaivoihin ja limakalvojen tulehduksiin.

Puna-apila sisältää runsaasti flavonoideja: isoramnetiinia, kversetiinia sekä kversetiini-3-glukosidia, trifolliniglykosidia, joka hajoaa ramnoosiksi ja trifolitiiniksi. Sisältää myös haihtuvaa öljyä, salisyylihappoa sekä kumariinihappoa.

fas|fa-leaf|

Siankärsämö (Achillea millefolium)

Siankärsämön lehtiä ja kukintoa on käytetty esimerkiksi kuumeeseen ja haavojen hoitoon ja siitä valmistettua teetä voi myös käyttää särkylääkkeenä. Siankärsämö poistaa kehosta myrkyllisiä aineita, ehkäisee tulehduksia, hillitsee yskää, lisää ruokahalua sekä edistää haavojen parantumista. Siankärsämöä käytetään sisäisesti teenä. Ulkoisesti yrttihauteina ja kylpyinä huonosti paraneviin haavoihin.

Siankärsämö sisältää haihtuvaa öljyä, seskviterpeenilaktoneja ja flavonoidiglykosideja.

Tuotteet

Suomalaisia luonnonkasveja sisältäviä tuotteita pääset hankkimaan verkkokaupastamme.

Lisätietoa

Sinikka Piippo

Toivo Rautavaara

Virpi Raipala-Cormier