Gorse on äärimmäiseen toivottomuuteen ja epätoivoon; ihmisille, jotka ovat luopuneet taistelusta. He kokevat, ettei tunnelin päässä ole valoa, ja ovat menettäneet kaiken toivonsa. He saattavat uskoa, että heidän sairautensa on perinnöllistä ja näin ollen parantumaton. He tuntevat olevansa tuomittuja tuskaan ja kärsimykseen, eivätkä yritäkään parantua. He saattavat kokeilla erilaisia hoitoja ollakseen läheisilleen mieliksi, mutta heillä ei ole uskoa niiden toimivuuteen.

Tri Bach kirjoitti Gorse-ihmisistä: "He näyttävät siltä kuin tarvitsisivat auringon paistetta elämäänsä ajamaan pilvet pois."

Gorsen positiivisena mahdollisuutena on uskon ja toivon tunne, nykyisistä fyysisistä tai mentaalisista ongelmista huolimatta. Potilas tuntee itsensä valoisammaksi ja onnellisemmaksi ja kykenee näkemään sairautensa myönteisenä kokemuksena. Lievemmissä tapauksissa hän tuntee olevansa parantumassa.